Lyhyt peltojälki monella kulmalla ja muutamalla kaarella. Makupaloja siellä täällä. Ajettiin tuoreeltaan. Meno oli varmaa, ja kulmatyöskentely hyvää. Yhdestä kulmasta koira meni noin metrin yli, mutta muut kulmat mentiin joko tarkalleen jäljen mukaisesti tai sitten koira pysähtyi kulmassa, ja päätä kääntämällä tarkisti oikean suunnan.

Metsälenkin lomassa tein suikaleen. Etualalle keppi. Komeasti koira veti perälle asti. Siellä se pyöri ja hyöri, välissä kävi puolessa välissä asti. Kutsuin sen takaisin. Tuli heti, mutta eipä tainut olla nokka auki. Uusintalähetyksellä taas perälle. Aikansa se siellä etsiskeli, kunnes sitten luovutti, ja tuli etualalle. Ja siitähän se sitten sai hajun.

Tein heti perään uuden suikaleen. Taas veti kauhealla tohinalla perälle asti. Tällä kertaa koira tuli etualalle melko nopeasti, ja sai hajun. Pienen leikkituokion jälkeen käskin koiran istua naama ruutuun päin ja vein kepin etualalle. En siis käynyt laisinkaan perällä. Malit ovat tosi viisaita - eikä Pimu tee poikkeusta: jos vain mahdollista, niin vielä vähän vauhdikkaammin juoksi perälle. Tuli se sentäs heti takaisin, ja noukki kepin. Eiköhän se kuitenkin tästä, pitää vaan tehotreenata.

En kirjoita enää tottistreeneistä, jos ei ole jotakin erityistä kerrottavaa.