Eteenmenoa samaan tyyliin muuten, mutta jos koira lähti vinoon, niin en lähettänytkään sitä uudelleen samaan suuntaan, vaan menimmekin toiselle esineelle. En tiedä mitä järkeä siinäkin sitten oli, mutta tuli vain mieleen kokeilla. Seuraavalla kerralla taidamme tehdä samoin.

Kepit menivät taas askeleen eteenpäin. Olin enimmäkseen oikealla puolella, muutaman kerran vasemmalla. Menin myös tälllä kertaa melkein keppien toiseen päähän koiran jäädessa sinne toiseen. Muutaman yrityskerran jälkeen Pimu älysi, että ei tarvitse juosta puoleen väliin keppejä aloittaakseen pujottelun.

Ja sitten tapahtuikin jotain ihmeellistä: Pimu karkasi "hallinnasta" erään narttukoirakon luokse, ja melkein välittömästi alkoi sellainen pöllyytys että!! Näinkin näköjään on mahdollista käydä:/ Onneksi koirille ei sattunut mitään kamalampaa. Ehkä sitä on tuudittautunut koiran hallinnassa olon itsestäänselvyyteen jo siinä määrin, että ei hoksaa riittävästästi seurata koiran tekemisiä. Mutta enpä enää!

Pimulla alkoi juoksut.