Illalla vielä peltojälki, jossa paljon kulmia ja kiemuroita. Makupaloja siellä täällä, ei esineitä. Jälki meni pellolta tiivispohjaiselle savitielle, lyhyen tiepätkän jälkeen jälki meni takaisin pellolle. Tein tiepätkän, koska siinä oli tuoreita hevosen jälkiä (hevoset tulivat meitä vastaan). Ajettiin tuoreeltaan. Kiemurat meni tosi hyvin, myös muutama kulma. Loput kulmat koira jäljesti menemällä koiran mitan yli, mutta kuitenkin välittömästi kääntyen takaisin jäljelle oikeaan suuntaan ilman sen kummempia tarkennuksia. Yritin olla hidastelematta tms. kulmissa, päinvastoin annoin löysää.

Ennen kuin jälki kääntyi tielle meni se tien suuntaisesti jonkin matkaa. Tielle meni 90-kulma. Kulmassa koiralla meni ihan pasmat sekaisin. Sen mielestä jälki ei kerta kaikkisesti voinut jatkua tielle, ja siinä se pyöri ja hyöri lyhyellä liinalla. Merkkitikkukin tuli ilmaistua. Koira näytti yllättäen jo ehkä luovuttavan (???) koko homman ja seisoskeli "kiusaantuneena". En kerennyt alkaa siinä vielä käskyttämään, kun näin hevosten tulevan takaisin. Käskin koiran istua ratsukoiden ohittaessa meidät. Sitten lähetin koiran tielle kuin uudelle jäljelle. Tieosuus meni muuten ihan siedettävästi, mutta kulmissa oli kamalaa haparointia.

Teinkin uuden, lyhyen jäljen samaiselle tielle siten, että se lähti pellolta, ja meni suoraan tielle (2m pellolla). Tie mentiin yli, ja tien toisella laidalla jälki kääntyi tiensuuntaisesti, kunnes tuli suorakulma, ja käytiin pellolla pieni mutka jne. Jälki kävi kolme kertaa tiellä. Juuri ennen lähetystä auto ajoi vielä ohi.. Alun 2m peltopätkän jälkeen koira oli ihan varma, että jälki kääntyy siitä pellon suuntaisesti, lopulta se suostui uskomaan, että tielle se menee. Olihan se melko epävarman näköistä menoa, ja sain kyllä pysähdellä useamman kerran. Kahdessa tiekulmassa koira ilmaisi merkkikepin jälkeä etsiessä.

Täytyy lisää tehdä tämmöisiä. Metsässähän tielle meneminen ei ole ollut mikään ongelma.

Seuraavalla esineellä koira juoksi ensin 20 m eteenpäin, kunnes pyörähti takaisin etulinjalle. Sieltä nousi se kaljapullo. Lähetin uudestaan samasta paikkaa, ja oikea esine nousi todella hyvin - koira juoksi suoraan esineelle, joka oli viistossa meistä. Eli tällä kertaa se todellakin käytti nokkaa jo lähetyksessä! Neljäs esine nousi myös hyvin.

Metsälenkin lomassa tein suikaleen. Etualalle keppi. Komeasti koira veti perälle asti. Siellä se pyöri ja hyöri, välissä kävi puolessa välissä asti. Kutsuin sen takaisin. Tuli heti, mutta eipä tainut olla nokka auki. Uusintalähetyksellä taas perälle. Aikansa se siellä etsiskeli, kunnes sitten luovutti, ja tuli etualalle. Ja siitähän se sitten sai hajun.

Tein heti perään uuden suikaleen. Taas veti kauhealla tohinalla perälle asti. Tällä kertaa koira tuli etualalle melko nopeasti, ja sai hajun. Pienen leikkituokion jälkeen käskin koiran istua naama ruutuun päin ja vein kepin etualalle. En siis käynyt laisinkaan perällä. Malit ovat tosi viisaita - eikä Pimu tee poikkeusta: jos vain mahdollista, niin vielä vähän vauhdikkaammin juoksi perälle. Tuli se sentäs heti takaisin, ja noukki kepin. Eiköhän se kuitenkin tästä, pitää vaan tehotreenata.

En kirjoita enää tottistreeneistä, jos ei ole jotakin erityistä kerrottavaa.

Jana ok. Kolme ensimmäistä keppiä ilmaistiin upeasti, ja jälkeä ajettiin hyvin. Muutaman kerran koira tarkasti jälkeä noin metrin säteellä. Sitten tuli sykerökohta, ja koira hukkasi jäljen mallikelpoisesti. Jälki löytyi kyllä ihan hyvin, ja koira oli aktiivinen, mutta tosiaan tuo sykerö ohitettiin kokonaan, ja koira nosti jäljen seuraavalta suoralta, joka siis oli liian lähellä edellistä suoraa - siis jotenkin näin: I <--->I.

Jäljen löydyttyä ajo jatkui tarkasti - vai pitäisikö sanoa näennäisen tarkasti. Koira näytti kyllä ajavan tiiviisti ja tarkasti jälkeä, mutta jostain syystä meni neljännestä kepistä yli. Pysähdyin, jolloin koira parin sekunnin kuluttua hoksasi kepin tyyliin "oi perkules, tuossahan on keppi, jee!!". En sitten muistanut kokeilla uutta tekniikkaa eli sitä käskytys maahan, ja keppi etiäpäin jne. Jälki loppui neljänteen keppiin, koska en itse muistanut, että viideskin olisi ollut siellä...prkle.

Janalähetys 30 m, ok. Metsäosuudella kahdessa kohtaa oli pientä haparointia. Porolla höystetyllä hiekkakentällä  koira oli hetken täysin ulalla, että mitä nyt oikein tapahtui. Tuntui etsivän kyllä jälkeä ihan asiallisesti, mutta jonkin verran siinä kesti, että päästiin hiekkakenttä läpi. Tien- ja ojanylitys hyvä. Kepit ilmaistiin todella mallikelpoisesti. Jäljenajo oli yleisesti ottaen ok. Kulmistakaan ei menty yli kuin ihan metrin verran.

Jäi kyllä erityisen positiivinen mieli tästä kerrasta. Taisin itsekin toimia keskivertoa paremmin.

30x50 ruutu. Kolme pientä esinettä. Koira irtosi todella hyvin, liiankin. Aivan etualalla olevaa esinettä etsittiin kauan. Olisi pitänyt laittaa eteen isompi esine. No ainakin tuo jaksaa etsiä pitempäänkin... Kutsuin sen kahteen otteeseen viheltämällä pois ruudusta, ja tuli heti luokse. Palkkana oli sitten neljäs esine (pallo), joka heitettiin ruutuun Pimun palauttaessa viimeistä esinettä.

Luoksetulossa aavistuksen vino perusasento. Eteenmenossa voisi totella maahameno-käskyä vieläkin nopeammin. Noudoissa koira liian lähellä ohjaaja. Seuraamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei koira ala poikittamaan yhtään enempää, eikä painamaan. 

Esineruutu: 29p. Piste meni, kun koira palautuksessa onnistui tiputtamaan esineen. Jatkoi tosin välittömästi palautusta ilman lisäkäskyä. Tuomari kommentoi työskentelystä, että vauhtia kannattaisi olla ehkä vähemmän, mutta erinomaista, jos se kykenee vielä haistamaan jotain moisessa vauhdissa;) Ja ainakin tällä kertaa homma pelitti aivan loistavasti.

Jana: 40p. Aivan upea suoritus. Meni juuri niin kuin pitääkin.

Jälki: Kolme plus kutonen. Karmaiseva kokemus. Pimu suoriutui tehtävästä surkeasti - ikinä se ei vielä noin huonosti ole ajanut. Jälkimaasto oli ihan normaali. Koira ilmaisi kolme, ja mie sitten löysin sen yhden, kun kävelimme päältä Pimun vetäessä siitä yli mitenkään reagoimatta. Ykköstä etittiin kutosen jälkeen oikein urakalla, ja ihan esineruutu-meiningillä, mutta ei! Vielä kotimatkallakin pysähdyimme etsimään, mutta ei sitä vain löytynyt. Ja täytyy varmaan myöntää, että oma toiminta jäljellä taisi myös olla melkoisen surkuhupaisaa alkaen siitä, että en älynnyt heti pysähtyä haahuilun alkaessa, ja katselin ehkä hieman intensiivisesti maata... 

Muuten meni erittäin hyvin, mutta itse jälki huonosti. Harmittaa kyllä kovasti - olihan kyseessä JÄLKIkoe.  Tästä on kuitenkin ihan suhteellisen mukava jatkaa, koska kyseessä oli (sekä koiran, että minun) ensimmäinen pk-startti, ja koulari tuli.

Nyt en enää treenaile mitään ennen kisoja, enkä myöskään tee mitään muutakaan kummallista. Tuo saa olla mahdollisimman vähällä huomiolla, ja pienellä nälkäkuurilla. Selviää sitten sunnuntaina, että onko tämä hyvä tapa tälle koiralle. Hui, kylläpä jo vähän jännittää.